Keskimäärin suomalainen lomailee yhden kuukauden 12 kuukaudesta. Yrittäjät ja pätkätyöläiset yleensä vähemmän. Työssäoloaikaa kertyy siis usein jopa 11-kertaa enemmän kuin lomailuaikaa. Odotamme lomaa kuin kuuta nousevaa. Vähennämme yöunia, jotta ehdimme vielä tehdä tuon ja tuon asian. Nukumme sitten lomalla. Liikuntaakin ehdimme sitten lomalla harrastaa koko kevään edestä. Vaikka silloin on kyllä ohjelmassa monta kyläpaikkaa, mökkeilyä, ulkomaan matka, terassilla käyntiä, jne…

Onko vuoden aikana kertynyt stressi mahdollista kuitata loman aikana?

Henkilökohtaisesti heräsin ajatukseen toukokuussa tekemäni Livtec-analyysin myötä. Livtec Hyvinvointianalyysi on stressi- ja palautumistason ”kuumemittari”. Kahden vuorokauden mittainen, sykevälivaihteluun pohjautuva mittaus, joka tehdään kotimaisella EKG-pohjaisella anturilla.

Pidin antureita yhden normaalin arkipäivän ja yhden vapaapäivän, jolle osui mökille lähtö perheen kera (mies ja 5- ja 7 -vuotiaat lapset mukana). Mökkipäivä kuormitti minua 3-kertaisesti tavalliseen arkipäivään verrattuna! Rentouttavana pitämäni mökkireissu ei ollutkaan niin palauttava kuin ajattelin. Lapsiperherulianssin vallitessa palauttavat hetket järvimaisemaa ihaillen jäivät vähemmälle.

Olen monella tapaa onnekas töitteni suhteen. Saan tehdä työtä, josta pidän, ja pystyn määrittelemään itse työaikani ja vaikuttamaan työni sisältöön. Lisäksi saan rauhassa keskittyä työhöni, jota teen (oli se sitten fysioterapia-asiakas tai ryhmäohjaus), ilman keskeyttäviä puheluita ja sähköpostin piipitystä.

Mutta mitä jos into omaan työhön on kateissa ja työelämän jatkuvat vaatimukset kuormittavat? Mitä jos ainoa into työssäjaksamiseen on tulevaisuudessa siintävä loma?

Pinja Päivänen kirjoitti osuvan artikkelin stressin vaikutuksesta kipuihin ja muihin yleistyviin sairauksiin (HS 17.7.2018). Jatkuva stressi sairastuttaa meitä. Kenenkään keho-mieli ei jaksa loputtomiin kasvavia vaatimuksia ja jatkuvia keskeytyksiä työntekoon. Sympaattinen hermosto on silloin ainaisessa hälytystilassa, ”taistele tai pakene”-tilassa. Tällä on moninaisia vaikutuksia sekä kehollemme että mielellemme. Kun autonominen hermosto on epätasapainotilassa, koko elimistö herkistyy niin kivulle, masennukselle kuin muille systeemisairauksille.

Loman aloituspäivä on monien tutkimustulosten perusteella kaikkein kuormittavin päivä. Odotukset ovat suuria ja palautuminen hidasta. Eräs 4-kymppinen tuttavani sai hiljattain sydänkohtauksen loman ensimmäisenä päivänä. Sattumaako? Tuskin. Hän selvisi onneksi pelkällä säikähdyksellä, mutta herättää itsensä lisäksi toivottavasti muitakin. Kuormittavasta arjesta palautumiseen kannattaa panostaa ympäri vuoden!

En siis laittaisi kaikkia panoksia pelkkään loma-aikaan arkistressin negatiivisten vaikutusten vähentämiseksi. Nautithan pienistä asioista ihan joka päivä – ei vain lomalla. Arki on ihmisen parasta aikaa.

**********************************************************************

Bodymindin fysioterapia-asiakkaillani on mahdollisuus Livtec-hyvinvointianalyysiin fysioterapiajakson aikana (90 euroa). Kysy lisää!

Keskushermoston herkistyminen on monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat useat eri tekijät (lue aiemmat postaukseni). Yksi oleellinen osa herkistymistä ovat viestijärjestelmämme välittäjäaineet.

Kaikki kivun kokeminen tapahtuu aivoissa. Mutta mitä tapahtuu matkalla aivoihin? Onko mahdollista vaikuttaa kipuviestin kulkemiseen matkan varrella?

Kipujärjestelmämme nouseva rata välittää aivoihin viestejä kivusta tai muusta epämiellyttävästä tuntemuksesta eri puolilla kehoa. Välittäjäaineina nousevalla radalla toimivat esim. kortisoli, glutamaatti ja adrenaliini. Kehomme valmistaa näitä välittäjäaineita silloin, kun elimistömme on stressitilassa (taistele tai pakene -tila) eli sympaattinen hermosto on yliaktiivinen. Sympaattista hermostoa aktivoivat esim. liian vähäinen tai huonolaatuinen uni, kiire, viha, suru, loputon suorittaminen, pelot ja katastrofointi. Toisin sanoen em. asiat voimistavat kivun kokemista!

Laskeva rata puolestaan heikentää nousevan radan kipuviestien kulkemista aivoihin. Laskevan radan välittäjäaineita ovat mm. serotoniini, oksytosiini, dopamiini. Näiden välittäjäaineiden avulla kehosi pystyy siis vaimentamaan kipuviestejä eli vähentämään kivun kokemista! Mistä näitä fantastisia välittäjäaineita sitten oikein saa???

Elimistösi tuottaa niitä itse ja vielä ihan ilmaiseksi!

Yksi tehokkaimmista tavoista lienee rakastuminen. Rakastuessaan ihminen hullaantuu niin, että pahimmatkin kivut ”unohtuvat”. Kipuviestit eivät pääse aivoihin asti, koska hyvän olon välittäjäaineet tukkivat kulkuväylän.

Harva kuitenkaan onnistuu rakastumaan juuri silloin kuin haluaisi (ja tarve olisi suurin). Kannustankin jokaista kokeilemaan vaihtoehtoisia keinoja vaimentaa kipujaan. Kaikki mukava ja nautinnollinen tekeminen vie jo asiaa eteenpäin. Tee joka päivä pieniä asioita, jotka saavat sinut hyvälle mielelle ja joiden tekemisestä tykkäät. Se voi olla vaikka lempimusiikkisi kuuntelua, hyvän ystävän kanssa puhelimessa puhumista tai lähimetsässä lintujen laulun kuuntelua.

Kun lääkäri, fysioterapeutti tai muu terveydenhuoltoalan ammattilainen kehottaa sinua tekemään jotain kivaa, ei siis ole kyse siitä, että hän vähättelisi kipujasi. Voit ajatella asiaa niin, että pystyt itse huijaamaan kipujärjestelmääsi! Tekemällä sinulle nautinnollisia asioita kehosi tuottaa hyvänolon välittäjäaineita, jolloin kipuviestit aivoihin vaimenevat.

Anna siis kesämielen vallata sinut! Hulluttele, heittäydy hyvän fiiliksen mukaan, käy terassilla kaverin kanssa, istu ongella laineiden liplatusta kuunnellen tai tee kaikkea muuta, mikä tuntuu juuri Sinusta nautinnolliselta. Nauti kesästä kivuista huolimatta – tai oikeastaan ehkä juuri siksi 😊

*****************************************************************************************

Blogikirjoitus perustuu Kipufysioterapian koulutuksessa 16.-17.2.2018 ja 6.-7.4.2018 luennoilla esitettyihin tietoihin.

Monet asiakkaani ovat ihmetelleet kykyäni suhtautua heidän kipuihinsa empaattisesti ja ymmärtäväisesti. Ja että ylipäätään uskon heidän tuntemuksiaan! Yksi merkittävä tekijä, mikä varmasti auttaa minua suhtautumisessani kipua kokeviin asiakkaisiin, on omat kipukokemukseni. Kirjoitan teille nyt tarinani. Toivon, että siitä on apua muille kroonisista kivuista kärsiville sekä mahdollisesti myös muille terveydenhoitoalan ammattilaisille antamaan perspektiiviä suhtautumisessa epämääräisiä kipuja valittaviin asiakkaisiin.

Vuonna 2005 olin 25-vuotias kauppatieteiden maisteri, joka oli hiljaittain palannut ulkomailta takaisin Suomeen ja muuttanut Helsinkiin töiden perässä. Olin fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa – juoksin parinkin tunnin lenkkejä pitkin Helsingin rantoja ja kävin kuntosalilla kolme kertaa viikossa. Sosiaalinen elämä oli vilkasta. Kaikki oli päällisin puolin hyvin.

Muutama kuukausi uusien töiden aloittamisen jälkeen, käteni alkoivat rasittua tietokoneella kirjoittamisesta. Tunsin särkyä sormissa, kämmenissä ja ranteissa. Kivut voimistuivat nopeasti niin voimakkaiksi, että minun oli pakko jäädä sairauslomalle. Kokonaisvaltainen särky valtasi kädet ja pidempään kirjoittaessa tuntui, kuin joku olisi viiltänyt ranteita puukolla.

Olin ihmeissäni ja peloissanikin äkillisistä kivuista. Mistä tällainen oireilu saattaisi johtua? Yhtä ihmeissään tuntui olevan myös työterveyslääkärini. Työfysioterapeutillakin kävin saamassa ohjausta. Useamman kerran kävin pari päivää töissä kokeilemassa, pystyisinkö jatkamaan töitäni. En pystynyt. Sairauslomaa ja tutkimuksia jatkettiin.

Vielä keväällä 2005 jaloissani ei ollut mitään erityisiä tuntemuksia ja sain energiaa juoksulenkeillä käymisestä. Pikku hiljaa jalat alkoivat lenkkiä juostessani äkillisesti ”hirttää kiinni” – ne eivät enää kulkeneet eteenpäin.  Minun oli pakko pysähtyä, istua penkille lepäämään, kunnes pystyin hiljaa kävelemään takaisin kotiin. Oireeni laajenivat ja voimistuivat 2005 vuoden kesään mennessä niin paljon, että koko kehoani särki, viilsi, kylmäsi ja pisteli. Tunsin paljon mitä ihmeellisimpiä kiputuntemuksia ja erilaisia oireita kehossani. Eikä kukaan osannut selittää, mistä kivut johtuivat.

Erilaisia tutkimuksia jatkettiin yhteensä yhdeksän kuukauden ajan. Vakavampien sairauksien poissulkemiseksi jonotin kuukausitolkulla erilaisiin tutkimuksiin julkisessa terveydenhuollossa. Sinä aikana ehtii pieni ihminen katastrofoida asioita melkoisesti. Pahimmat skenaariot pyörivät mielessä, kun mitään selitystä kivuille ei tunnu löytyvän. Toisaalta lähes toivoin, että jostain tutkimuksesta paljastuisi jotakin, jotta syy oireille selviäisi, vaikka se tarkoittaisikin vakavaa sairautta. Pahinta oli epätietoisuus!

Koko sairasteluni ajan pystyin nukkumaan yöni pääsääntöisesti hyvin. Minulla ei ollut mitään aikaisempaa fyysistä eikä psyykkistä traumaa. En missään vaiheessa ollut masentunut, enkä kokenut olevani ahdistunut. Toki elämässäni oli ollut edeltävästi paljon muutoksia, mutta en kokenut niitä negatiivisiksi. Jossain vaiheessa lääkäri antoi minulle täytettäväksi ahdistuneisuuskyselyn, mistä sain kuitenkin yllättävän isot pisteet. Taisin sittenkin olla elämäntilanteessani ahdistunut, vaikka en sitä itse tunnistanut.

Mistään tutkimuksista ei löytynyt mitään oireitani selittävää. Sain diagnoosiksi fibromyalgian. Koin sen olevan vain nimi oireille, ns. romukoppadiagnoosi. Fysiatri ehdotti viimeisenä oljenkortena kokeilemaan keskushermostoon vaikuttavaa masennuslääkettä, josta jotkut kroonisista kivuista kärsivät hyötyvät. Suostuin. Kaksi viikkoa olin aivan sumussa ja huimauksen takia pysyin pitkälti kotona. Mutta onnekseni jatkoin Triptylin kokeilua niin kauan, että haittavaikutukset laantuivat ja hyvät vaikutukset tulivat esille. Lääkkeen avulla sain pahimman terän pois kivuilta, pystyin pikku hiljaa palaamaan kevennetysti töihini ja sain energiaa alkaa etsiä vastauksia kiputuntemuksiini.

Pääsin mukaan Kirurgisen sairaalan silloiseen kipuryhmään, jota ohjasi kipupsykologi. Kurssilla puhuttiin paljon mm. tunteiden ja elämänhallinnan vaikutuksesta kehon tuntemuksiin. Kyseenalaistin kurssilla lähes kaiken. En ymmärtänyt yhteyttä omaan tilanteeseeni. Enhän minä ollut masentunut! Kipukurssi kuitenkin herätteli minua tilanteeseeni ja aloin nähdä oireeni erilaisessa valossa.

Rupesin rakentamaan hyvinvointiani perustuksista lähtien uudelleen. Lähdin kokeilemaan erilaisia keho-mieli-lajeja, joista pilates tuntui minulle sopivimmalta. Kehoni tuntui pilatestunnin jälkeen aina kuin uudesti syntyneeltä. Aloin tehdä sellaisia asioita, jotka tuntuivat minustä hyvältä – ja aivan kirjaimellisesti vähensivät kiputuntemuksiani. Välttelin sellaisia ihmisiä ja paikkoja, joiden huomasin voimistavan kipujani. Pyrin nauttimaan pienistä arkipäiväisistä asioista. Kokeilin erilaisia ruokavalioita ja kiinnitin huomiota niiden aiheuttamiin tuntemuksiin kehossani. Ja mikä tärkeintä: lopetin syiden etsimisen oireilleni ja laitoin energiani siihen hetkeen!

Ymmärsin kehoni viestivän, etten voinut elää sitä elämää, jota sillä hetkellä elin. Päätin tehdä isoja muutoksia elämässäni. Halusin tehdä töitä enemmän ihmisten kanssa ja auttaa heitä voimaan paremmin. Fysioterapia tuntui luontevimmalta vaihtoehdolta. Omat hyvät kokemukseni fysioterapiasta sairasteluni aikana varmasti edesauttoivat omaa ammatinvalintaani.

Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen ollut käytännössä oireeton, ilman lääkkeitä. Vain voimakkaat stressi- tai tunnetilat tuntuvat särkyinä kehossani, minkä koen kehoni positiivisena viestinä minulle: ”rauhoitu hetkeksi ja muista oma hyvinvointisi!”.

Yli kymmenen vuoden ajan olen mielenkiinnolla seurannut kaiken kipuun liittyvän tutkimuksen edistymistä. Faskiatutkimus on tuonut paljon lisätietoa fibromyalgian taustalla. Kipumekanismeista ja kivunkokemiseen vaikuttavista tekijöistä opitaan jatkuvasti lisää. Suoliston merkitys hyvinvoinnillemme aukeaa meille pikku hiljaa. Autonomista hermostoa ja keho-mieli-yhteyttä ymmärretään paremmin. Kokemani kiputuntemukset pystytään tänä päivänä selittämään kehon neurofysiologisilla mekanismeilla ja ihmisen biopsykososiaalisella kokonaisuudella (ref. aiemmat blogikirjoitukseni).

Toisin sanoen kaikki tuntemukset kehossasi ovat aitoja ja oikeita ja niiden kokemiseen on olemassa lääketieteellinen selitys. Tunne kehosi vaikutus mieleesi ja mielesi vaikutus kehoosi!

Edellisessä blogipostauksessa kerroin fibromyalgian taustalla olevista tekijöistä. Samat tekijät vaikuttavat lähes kaikessa kroonistuneessa kivussa (yli 3 kk kestänyt/usein toistuva). Toisin sanoen nämä asiat koskevat myös esim. CRPS-oireyhtymää, whiplashia, pitkittynyttä välilevytyräongelmaa, epäspesifiä alaselkä- tai niskakipua, jännityspäänsärkyä, nivelrikkoa sekä hypermobiliteettisyndroomaa. Krooninen kipu on usein sekamuotoista ja alkuperäisestä mahdollisesta vammamekanismista huolimatta se tulisi hahmottaa aina myös oireyhtymänä, jossa liiallisesti herkistynyt kivunaistimisjärjestelmä synnyttää ja ylläpitää kipua itsenäisesti. 

Herkistynyttä keskushermostoa ei ikävä kyllä ole yhtä yksinkertaista buutata, kuin häiriötilassa olevaa tietokoneen käyttöjärjestelmää. Häiriötilaan voivat ensinnäkin vaikuttaa kehon ääreisosien hermopäätteiden herkistyneisyys eli yliaktiivisuus. Toiseksi, kipuviestin välitysjärjestelmässä (nouseva ja laskeva rata) saattaa olla häiriötä esim välittäjäaineissa. Kolmanneksi, aivoissa tapahtuva kivunkokeminen voi olla muuttunut eli voimistunut. Neljänneksi, geneettiseen alttiuteen vaikuttavien geenien pinnalla oleviin proteiineihin vaikuttavat erilaiset asiat, jotka saattavat laukaista oireilun. Lisäksi keho-mielikokonaisuudessa on varmasti olemassa vielä paljon muitakin kivunkokemiseen vaikuttavia tekijöitä, joita ei vielä länsimaisessa lääketieteessä tunneta.

On kuitenkin olemassa keinoja, joilla voit vaikuttaa herkkään kivunaistimisjärjestelmääsi:

1.Ymmärrä kipumekanismien perusperiaatteet. Kaikki kokemasi kipu ja muut epämiellyttävät tuntemukset kehossasi (ref. edellinen blogipostaukseni) ovat todellisia tuntemuksia. Häiriö kivunaistimisjärjestelmässä on pystytty todentamaan tutkimuksissa esim. aivokuvantamisella ja perustuu neurofysiologisiin häiriöihin kehossasi. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää ja sisäistää kroonisen kivun mekanismit ja siihen vaikuttavat asiat. Kipusi syynä ei välttämättä olekaan (enää) mikään vamma tai vaurio, jolloin perinteiset ajattelumallit kivusta eivät toimi: kipu ei tarkoita vaaraa! Tämä edellyttää sitä, että asiantunteva lääkäri poissulkee vammamekanismit ja etenevät sairaudet – ja että hän tai joku muu terveydenhoitoalan ammattilainen selittää sinulle kivunkokemista ylläpitävät mekanismit!

2.Käy lääkärisi kanssa läpi mahdollinen kipulääkitys. Lääkkeillä voidaan jonkin verran vaikuttaa kivunkokemiseen, mutta useimmiten lääkehoidon teho krooniseen kipuun on heikko, minkä vuoksi pääpaino kivunhoidossa on lääkkeettömissä hoitokeinoissa.

3.Laita perusasiat elämässäsi kuntoon! Autonomisen hermoston tasapaino vaikuttaa äärettömän paljon kivunkokemismekanismeihin. Autonominen hermosto perustuu parasympaattisen ja sympaattisen hermoston tasapainoon. Kun sympaattinen hermosto on yliaktiivinen, olemme ns. taistele tai pakene -tilassa eli stressaantuneita. Parasympaattinen hermosto puolestaan palauttaa kehoa lepo- ja palautumistilaan eli laskee stressiatasoa. Autonomisen hermoston epätasapaino selittää pitkälti krooniseen kipuun liittyviä muita liitännäisoireita, kuten toiminnallisia vatsavaivoja, jännittyneisyyden tunnetta, suun ja silmien kuivumista, pinnallista hengitystä sekä tihentynyttä sydämen sykettä ja virtaamisen tarvetta. Kiinnitä huomiota arjessasi seuraaviin asioihin:

1. Nuku riittävästi! Laadukas ja riittävän pitkä uni on edellytys kehon ja mielen palautumiselle päivän kuormituksista. Vähäinen uni voimistaa kivun kokemista.
2. Syö ravintorikasta ruokaa, josta nautit. Suoliston hyvinvointi on äärimmäisen tärkeää kokonaisvaltaisen hyvinvointimme kannalta.
3. Vähennä kuormittavia työtehtäviä kotona ja töissä mahdollisuuksien mukaan. Huolehdi riittävästä palautumisesta ja lepohetkistä stressavien tilanteiden jälkeen.
4. Käytä kehoasi ja nauti siitä! Kehoamme ei ole tarkoitettu makaamaan, istumaan tai seisomaan pitkiä aikoja. Liiku ja tee pitkin päivää sellaisia pieniä asioita, joista nautit!
5. Vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurasta pidät ja joiden kanssa sinun on hyvä olla.

4.Kokeile erilaisia lääkkeettömiä kivunhallintamenetelmiä. Olemme kaikki yksilöitä ja vain kokeilemalla erilaisia kivunhallintamenetelmiä, voit löytää itsellesi sopivimmat metodit. Suosittelen kokeilemaan esim. erilaisia rentoutusharjoituksia, rauhallisia kehomieli-lajeja kuten joogaa, taijia ja pilatesta, sointurentoutusta, hengitysharjoituksia, avantouintia, akupunktiota, faskiakäsittelyjä, vyöhyketerapiaa… Ylipäätään kaikki tekeminen tai hoidot, jotka tuottavat sinulle mielihyvää ja mistä nautit, lievittävät kipua! Kun teet mukavia asioita, kehosi vapauttaa kipukokemusta alentavia välittäjäaineita, esim. endorfiineja ja serotoniinia.

5.Mieti, mitä kipusi sinulle merkitsee? Muuttuuko kipusi erilaisten tunteiden myötä? Voimistuuko kipusi jossakin tietyssä paikassa tai tiettyjen ihmisten kanssa? Onko historiassa jotain sellaisia käsittelemättömiä tunteita, jotka voisivat ilmetä fyysisinä kipuina? Voisitko olla ystävä kipusi kanssa – tai tulla ainakin toimeen sen kanssa? Kun olet tehnyt havaintoja kivustasi, ala kiinnittää enemmän huomiota niihin hetkiin, jolloin olosi on hyvä tai mahdollisimman vähän kivulias. Mieti, missä ympäristössä, kenen kanssa ja missä toiminnassa tunnet olosi mukavaksi ja panosta niihin hetkiin! Mikäli historiassasi on sellaisia asioita, jotka vaativat purkamista psyykkeeseen erikoistuneen ammattiauttajan kanssa, hakeudu psykologin tai psykoterapeutin vastaanotolle.

Kroonisen kivun ymmärtämisessä ja sen kanssa pärjäämisessä on keho-mieliyhteyden ymmärtävä fysioterapeutti usein hyvä rinnalla kulkija ja tsemppaaja.

*********************************

Aloitin 16.-17.2.2018 vuoden kestävän kipufysioterapian täydennyskoulutuksen (15 op). Työskentelen fysioterapeuttina Bodymind Oy:ssä Tampereella erityisesti kroonistuneista kivuista kärsivien asiakkaiden kanssa. Blogikirjoituksissa peilaan ammatillisia ja henkilökohtaisia kokemuksiani kivusta uusimpaan tutkittuun tietoon perustuen.

Ihminen voi tuntea monenlaista kipua. Polttavaa, pistävää, kolottavaa, puristavaa, kiristävää, puuduttavaa, kihelmöivää, särkevää, viiltävää, säkenöivää, kuumottavaa tai aaltoilevaa.

Samaan aikaan ihminen saattaa kokea monenlaisia muita oireita ja tuntemuksia. Vatsaa turvottaa, tavallinen kosketus tuntuu kipeältä, ahdistaa, päätä särkee jatkuvasti, nukkuminen on vaikeaa tai uni ei ole riittävän syvää, suu ja silmät kuivuvat, lämpötilan vaihtelut muuttavat kiputuntemuksia, äärilämpötilat tuntuvat kipuna, olo on vetämätön, aamuisin nivelet tuntuvat turvonneilta, keskittyminen on vaikeaa, muisti pätkii, virtsaamistarve on tihentynyt, yhdyntä on kivuliasta ja keho tuntuu jäykältä, vaikka nivelet olisivatkin yliliikkuvat.

Fibromyalgia on nimitys monimuotoiselle oirekuvalle, jolle länsimainen lääketiede ei vieläkään pysty antamaan tarkkaa selitystä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana fibromyalgiatutkimus on kuitenkin mennyt isoin harppauksin eteenpäin. Aivokuvantamisella pystytään nykyisin todentamaan muuttunut kivun kokeminen aivoissa (ref. edellinen blogipostaukseni!) ja kipumekanismeja ymmärretään paremmin kuin ennen. Keskushermoston herkistyminen eli vika käyttöjärjestelmässä selittää moninaisia kroonisia oireita ja kipukotuntemuksia.

Mistä vika käyttöjärjestelmässä johtuu?

Lähes joka toisella fibromyalgiaa sairastavalla kivulle herkistymistä selittää geneettinen alttius, mikä on pystytty todentamaan suomalaisella kaksostutkimukselle. Kipua säätelevien aivojen välittäjäaineiden, niitä hajottavien molekyylien tai tulehdusvälittäjäaineiden säätelyssä olevat erot saattavat selittää periytymisalttiutta. Fibromyalgiaa sairastavilla on todettu myös pintafaskian toimintahäiriötä. Geneettiset tekijät ovat kuitenkin vain yksi vaikuttava tekijä keskushermoston herkistymiseen.

Herkistymistä saattaa edeltää vamma, infektio tai epäonnistunut leikkaus. Joillakin ihmisillä tällainen paikallisena alkanut kipu muuttaa keskushermoston kivunaistimisjärjestelmää ja ihminen alkaa tuntea moninaisia kipuja ympäri kehoaan, joilla ei ole enää mitään tekemistä alkuperäisen vamman kanssa.

Myös pitkäaikainen stressi, ahdistus, masennus tai psyykkinen traumatisoituminen saattaa altistaa kipujärjestelmän herkistymiselle. Fibromyalgiaa sairastavilla on esimerkiksi todettu samanlaisia hormonierityksen muutoksia kuin pitkäaikaisesta stressistä kärsivillä ihmisillä. Masennukseen ja kivun kokemiseen vaikuttavat samat välittäjäaineet eli masennus voimistaa kivun kokemista ja kipu altistaa masennukselle. Mutta ei voida tietää kumpi oli ensin, muna vai kana. Jonkinasteinen fysiologiasta johtuva korrelaatio masennuksen ja kipujen välillä on kuitenkin aina väistämättä olemassa.

Fibromyalgiaa sairastavat saattavat tuntea erilaiset henkilökohtaiset ja sosiaaliset stressitekijät ja voimakkaat tunteet kehollisina oireina, jopa kipuna. Tietyt persoonallisuuspiirteet, kuten kyvyttömyys ilmaista omia tunteitaan, altistaa tunteiden ilmenemiseen fyysisinä tuntemuksina. Fibromyalgiaa sairastavat ovat usein tunnollisia suorittajia, jotka huolehtivat enemmän muista kuin itsestään.

Unen huono laatu tai sen riittämättömyys voimistaa kivun kokemista. Syvän unen aikana aivolisäke erittää kasvuhormonia, jolla on anabolista eli kudoksia vahvistavaa vaikutusta. Jos uni ei ole riittävän syvää tai unen määrä jää liian vähäiseksi, kasvuhormonia ei pääse erittymään. Huonolaatuinen uni siis syventää kipukierrettä, mikä entisestään huonontaa unta.

Lopulta muodostuu psykofysiologinen noidankehä, jossa keskushermostosta itsestään on tullut kipua ja uupumusta ylläpitävä koneisto, kuten reumatologian emeritusprofessori Pekka Hannonen on asian kiteyttänyt.

Fibromyalgian oireisiin ei ikävä kyllä ole olemassa vaikuttavaa lääkehoitoa. Keskushermoston herkistyneisyyteen voidaan kuitenkin vaikuttaa monin eri lääkkeettömin keinoin. Monipuolisella kehon ja mielen yhteyden ymmärtävällä fysioterapialla on tässä tärkeä rooli.

Seuraavassa blogipostauksessani kerron keinoista, joilla voit lievittää fibromyalgiaoireita!

*********************************

Aloitin 16.-17.2.2018 vuoden kestävän kipufysioterapian täydennyskoulutuksen (15 op). Työskentelen fysioterapeuttina Bodymind Oy:ssä Tampereella erityisesti kroonistuneista kivuista kärsivien asiakkaiden kanssa. Blogikirjoituksissa peilaan ammatillisia ja henkilökohtaisia kokemuksiani kivusta uusimpaan tutkittuun tietoon perustuen.

********************************

Lue fibromyalgiaoireisiin vaikuttavista tekijöistä lisää:

Center for Musculoskeletal Pain Research (2018): Fibromyalgia information. http://rheum.med.ufl.edu/patient-resources/fibromyalgia/fibromyalgia-information/, luettu 2.4.2018

Hannonen, Pekka – Kivikoski, Lauri: Fibromylgian taustalla on kivunsäätelyn ja autonomisen hermoston herkistyminen. Potilaan lääkärilehti, 19/2013.  http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/fibromyalgian-taustalla-on-kivunsaatelyn-ja-autonomisen-hermoston-herkistyminen/, luettu 2.4.2018.

Mali, Markku: Eväitä fibromyalgiapotilaan kohtaamiseen. Suomen lääkärilehti 19/2016.

Reumaliitto (2011): Fibromyalgia. https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia, luettu 2.4.2018.

 

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää!

Fysioterapeutin perusopintojen aikaan ajattelin naivisti, että aivojen anatomiaa tuskin tarvitsee fysioterapeuttina kovin tarkasti tietää. Tärkempää on tietää lihasten kiinnittymiskohdat ja biomekaniikkaa… Kuinka väärässä voi ihminen olla! Oleellisia asioita toki nuo edellä mainitsemani, mutta väitän, että aivojen anatomian ja niihin liittyvien kipuratojen mekanismien osaaminen on kaikkein tärkeintä.

Meillä länsimaissa on edelleen vallalla ns. Descartesilainen kipukäsitys (vuodelta 1664). Jos tunnet kipua, on jossain oltava vamma tai vaurio eli patofysiologinen syy. Tämä pätee toki akuuttiin kipuun eli korkeintaan kaksi viikkoa kestävää kipuun. Yleensä akuutin vamman kipu kestää 5-7 päivää. Viimeistään kahden viikon kuluttua akuutti kudosperäinen vamma on parantunut ja sen aiheuttama kipu loppunut.

Suurin osa asiakkaista hakeutuu fysioterapiaan kivun vuoksi. Äärimmäisen harvoin fysioterapeutin vastaanotolle tulevan asiakkaan kipu on kestänyt alle kaksi viikkoa. Ja jos näin on, asiakas yleensä paranee hoidosta huolimatta.

Lähes kaikki asiakkaat hakeutuvat siis fysioterapiaan kroonistuneen kivun vuoksi. Esimerkiksi selkäongelmaisten asiakkaiden kokeman kivun syytä ei n. 95-prosentissa tapauksista tiedetä. Tämä tarkoittaa sitä, että vain murto-osalla selkäkivun syy pystytään selkeästi osoittamaan esim. röntgen- tai MRI-kuvantamisella (kasvain, nikamamurtuma, merkittävä välilevynpullistuma tms). Kaikissa muissa tapauksissa selkäkivun syy on ”hyvänlaatuinen” eli toiminnallinen. Kun kipu on kestänyt yli kaksi viikkoa, on tärkempää hoitaa aivoja ja herkistynyttä keskushermostoa eli kivunkokemista. Eikä siis sitä anatomista kehon osaa, jossa asiakas tuntee kipua!

Usein asiakkaan kuunteleminen ja ymmärretyksi tuleminen auttaa katkaisemaan kroonisen kivun tien. Ja se että selittää asiakkaalle, mistä kiputuntemus johtuu ja miten kehon kipumekanismit toimivat. Jos asiakas ei tiedä, miksi hän tuntee kipua, ja pelkää, että kivun aiheuttaja on jokin vaurio tai vamma, kiputuntemukset vain voimistuvat.

Siksi väitän, että fysioterapeutin on tärkeintä osata aivojen anatomia ja kipuratojen mekanismit. Kun on ensin saanut asiakkaan ymmärtämään nämä mekanismit, on paljon hedelmällisemmällä maaperällä esimerkiksi ohjaamaan asiakasta harjoituksiin ja elämäntapamuutoksiin kroonisen kivun selättämiseksi.

*********************************

Aloitin 16.-17.2.2018 vuoden kestävän kipufysioterapian täydennyskoulutuksen (15 op). Työskentelen fysioterapeuttina Bodymind Oy:ssä Tampereella erityisesti kroonistuneista kivuista kärsivien asiakkaiden kanssa. Blogikirjoituksissa peilaan ammatillisia ja henkilökohtaisia kokemuksiani kivusta uusimpaan tutkittuun tietoon perustuen.