KROONINEN KIPU JA KEHONKUVA

Fysioterapiavastaanotolla olen huomannut, että monet kroonisista kivuista kärsivät kuntoutujat pystyvät tuntemaan ja aistimaan kehossaan vain epämiellyttäviä tuntemuksia, kuten kipua ja jännittyneisyyttä.  Toisaalta myös pitkittyneet kivut itsessään ja se, ettei ole tullut kuulluksi ja nähdyksi kipujen kanssa, voi olla monelle jopa traumaattinen kokemus. Kokemus itsestä ja omasta kehosta muuttuu helposti negatiiviseksi ja keho-mieli-suhde heikkenee.

Miten voisin vielä paremmin vahvistaa kipukuntoutujien keho-mieli-yhteyttä ja auttaa heitä näkemään kehonsa positiivisemmassa valossa?

Kävin psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutuksen (15 op) viime vuoden aikana. Kehittämistyöni aiheeksi valikoitui kroonisista kivuista kärsivien kuntoutujien kehonkuva. Lähdin tarkastelemaan kehonkuvaa yhdessä kuntoutujieni kanssa todellisen kokoisen kehonkuvapiirroksen avulla. Voimaannuttava kehonkuvapiirros on yksi psykofyysisen fysioterapian keinoista lähestyä ihmisen tapaa nähdä ja kokea itsensä.

Kehittämistyöni tarkoitus oli selvittää kokemuksellisesti, olisiko kroonisista kivuista kärsivien yksilökuntoutujien kanssa hyödyllistä toteuttaa voimaannuttavaa kehonkuvapiirrosta. Työhön valikoitui viisi kroonisista kivuista kärsivää yksilökuntoutujaani.

Kaikki kuntoutujani kokivat kehonkuvapiirroksen tekemisen voimaannuttavana kokemuksena. He kokivat tämän työskentelytavan todella erilaiseksi kuin mikään muu aiemmin. Osa oli hämmästynyt siitä, kuinka vaikeaa oli löytää positiivisia asioita omasta kehostaan. Ensimmäistä kertaa kukaan kehotti heitä miettimään hyviä asioita kehoonsa liittyen. Kaikkien päällimmäisenä ajatuksena oli piirroksen tekemisen jälkeen, että heidän kehossaan on sittenkin vielä paljon hyvää jäljellä.

Neljä viidestä kuntoutujasta arvioi kehonsa rajat selvästi suuremmiksi kuin todellisuudessa ja piirroksen avulla heistä kahdella tuli ilmi myös selvää kehonkuvan häiriötä. Viides kuntoutuja, joka pystyi arvioimaan kehonsa rajat realistisesti, oli tehnyt kehotyöskentelyä fysioterapiassa selvästi pidempään kuin muut.

Miksi kipukuntoutuja arvioi kehonsa suuremmaksi kuin todellisuudessa? Ei voida tietää, milloin kehonkuvan häiriö on alkanut. Onko kehonkuvanhäiriö ollut olemassa jo ennen kipujen alkamista ja voiko se olla yksi osatekijä kipujen kroonistumiseen? Vai onko kehonkuva häiriintynyt vasta kipujen kroonistumisen jälkeen, kun aivot saavat toistuvaa/jatkuvaa kipuviestiä tietystä kohdasta kehoa?

Kuntoutujat kokivat tärkeäksi sen, että piirroksen kautta heillä oli mahdollisuus keskustella kaikenlaisista kehoonsa liittyvistä asioista – ei vain kivuista, joista yleensä kysellään fysioterapiassa ja lääkärissä. Heillä oli mahdollisuus kertoa tarinaansa ja tulla kuulluksi ja nähdyksi. Piirroksen avulla kuntoutujat tulivat nähdyksi ikään kuin pintaa syvemmälle, kipujen alle.

Yllättävää oli, että osa kuntoutujista ei kertonut kivuistaan millään lailla piirrosta tehdessään. Osa ei kokenut kipujen liittyvän heidän kehonsa miellyttävyyteen tai epämiellyttävyyteen millään lailla. Osa taas hämmästyi itsekin, etteivät olleet ottaneet kipujaan koko tunnin aikana esille.

Kehonkuvapiirros myös auttoi kuntoutujia ymmärtämään sairastelun ja kipujen mielekkyyttä. Oireilulle on mahdollista löytää erilaisia merkityksiä ja nähdä niiden aiheuttamia hyviäkin muutoksia. Piirroksen tekeminen auttoi ymmärtämään myös tunteiden ja kipujen välistä yhteyttä, mikä on mielestäni todella tärkeää kipukuntoutuksen onnistumiseksi.

Kehonkuvapiirrosta voi käyttää toisaalta keskustelun herättäjänä, mutta toisaalta voimaannuttavana työvälineenä ja kuntoutujan kehotietoisuuden vahvistajana. Kehonkuvapiirros tuo helposti esille esimerkiksi kehonkuvanhäiriöt ja voi herättää keskustelua syömishäiriöstä tai muusta piilevästi kehon hahmottamisen häiriöstä. Oleellisena osana kehonkuvapiirroksen tekemistä on positiivisen sisäisen puheen vahvistaminen omaa kehoaan kohtaan.

Voimaannuttavien kehonkuvapiirrosten tekemisellä kroonisista kivuista kärsivien kuntoutujien kanssa on selvästi paikkansa. Piirroksen tekeminen ei välttämättä sovellu kaikille (esim. runsas ylipaino tai vakava psyykkinen sairaus). Kaikki viisi kehitystyöhöni valituista kuntoutujista kuitenkin hyötyivät piirroksen tekemisestä. Tämän kehitystyöprosessin perusteella voin todeta, että kokemukset kehonkuvapiirrosten tekemisestä kroonisten kipukuntoutujien kanssa ovat kannustavia ja niiden tekemistä voi lämpimästi suositella osaksi psykofyysistä fysioterapiajaksoa.